Saavuimme juuri tanne Lilongween. Meidan piti menna silla paremmalla bussilla, mutta kuinka ollakaan bussi ei voinut lahtea kun ei ollut polttoainetta... Onneksi loysimme toisen bussin, joka kesti hieman kauemmin, mutta paasimmepa ainakin Lilongween. Matkalla tormasimme vuoheen. Kuului vaan hirvea kolaus ja nain ikkunapaikaltani, kuinka vuohi lensi pientareelle. Voi raukkaa. :(

Olemme harjoitelleet oikein ahkerasti ensiavussa. Olen paassyt tekemaan, joka on hienoa, mutta valilla aika haastavaakin. Niista jutuista kerron sitten vahan myohemmin, kun nyt ei ole kauheasti aikaa.

Viime viikolla olemme saaneet uskontokiintiomme tayteen. :D Malawi on todella uskonnollinen maa, mutta viime viikolla jouduimme kaikkien kiihkoilijoiden kohteeksi. Itse tulee ihan syntinen olo taalla... Yleisin kysymys meilta on, etta missa kaymme rukoilemassa ja ihmisten ilmeet ovat kertakaikkiaan jarkyttyneita, kun he kuulevat, etta olemme olleet jo 2 kk Malawissa kaymatta kirkossa kertaakaan. Korjaus: olimme olleet, nyt olemme saaneet kokea senkin huvin. Kylla, mina kuulun kirkkoon ja kayn siella aina silloin talloin ja uskon taivaaseen ja sellaiseen, mutta en ole niin ehdoton enka ajattele asioita niin vakavasti kuin taalla. Meilla oli yksi vieras (opettaja) talossamme yksi yo ja ilta ja eras ilta istuimme keittion poydan aaressa ja keskustelimme varmaan 2 tuntia uskonnosta ym. Tai ei, pikemminkin han saarnasi meille ja me yritimme pitaa pokkaa. Han saarnasi mita kaikkea ei saa tehda ja hyyi kun olemme huonoja ihmisia...... Heti seuraavana paivana toissa yksi hoitaja kysyi, haluanko lahtea fysioterapiahuoneeseen. Olin ihan innoissani ja kysyin "Tietysti, onko siella potilas?". :DD No ei ollut. Vastaus oli, etta he rukoilevat. En enaa kehdannut kieltaytya, ja ei rukoilemisessa mitaan vikaa ole, mutta paikallinen hartaus muistutti paljon enemman mielenosoitusta. Oli kylla kieltamatta aika huvittavaa. Pappi huusi ja polki jalkaansa niin, etta koko huone raikui ja han oli ihan hengastynyt. "Cos The Bible says..." Ihmiset rukoilivat niin, etta kaikki rukoilivat omaa rukoustaan samaa aikaa aaneen seisoen, jotkut huusivat, jotkut huitoivat kasillaan tai kayttivat muita vahvistuskeinoja. "Hieman" erilaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Lopuksi pappi kuitenkin puhui kaikille, etta "Kiitos naista vieraista, nama tuolit olivat teille varattuja.. Olette tervetulleita..."

Sitten takaisin vahan maanlaheisempiin tovereihini. Eilen illalla olimme kanadalaisilla paivallisella ja leffaillassa. Oli viimeinen ilta kun naimme kaikki toisiamme. Joitain heista naemme viela kun tulemme takaisin Mzuzuun, mutta esim. yksi poika heista (Mark) lahtee reissuun emmeka enaa tapaa. He tekivat pastaa (leipoivat itse jopa pastat), kastiketta ja salaattia. Ruoka oli hyvaa. Seura oli hyvaa. Leffa oli hyva. (The Proposal-komedia) Mutta meidan laksiaislahja oli ihan paras. He olivat leiponeet kakun meille. Paalla oli teksti" Nakemiin!". Minusta se oli todella hieno lahja, he olivat nahneet oikeasti vaivaa. Kakku oli paalta kuorrutettu sokerikuorrutteella. Sisalla oli banaania.

Nyt kun olemme Lilongwessa, niin arvata saattaa, mihin suunta heti paastya taalta netista! Kaupasta heti purkkijaateloa ja karkkia!! Ja ruokaa.... Mulla on niin nalka. :D Ensi yon olemme Mufasassa, samassa paikassa kuin viimeksi. Huomen aamuna klo 8.30 onkin lahto kohti Sambian maata ja safari alkaa! Okei, varsinaiset safarit ovat vasta sunnuntaina ja maanantaina (yhteensa vissiin 4 safaria). Can't wait! Rebecca (kanadalainen ystavamme) sanoi minulle, etta ei kannata sitten jattaa mitaan ruokaa telttaan, koska yolla elefantit ovat nalkaisia ja tulevat muuten tonkimaan telttaa! Danielle toivotti meille, etta "Be safe". IIk, kuulostaa lupaavalta.. :D