Hei taas! En olekaan pitkään aikaan kirjoitellut. Kesä meni töissä kokonaan ihan toisella paikkakunnalla toisella puolen Suomea ja toukokuu harjoitellessa, joten kiireitä on pitänyt ja jotenkin tänne kirjoittaminen on vain jäänyt.  Mutta nyt aktivoin taas itseni.

Elikkäs, saimme siis toukokuun lopulla tietää, että meidät on hyväksytty Malawiin! Nyt kun palasin takaisin tänne Kotkaan, olen vasta päässyt hoitelemaan enemmänkin näitä asioita ja ihan livenä. Kamalaa papereidenpyörittelyähän tämä on, ei ollenkaan mun juttuni.  On täytynyt tehdä harjoittelusopimusta, apurahahakemuksia (joista kaikki ei vielä edes ole valmiina), Kelalle muutosilmoituksia ja selvityksiä, ulkomaanvirastoonkin olen ilmoittanut häipyväni.  Niin ja oma lukunsa on tietysti vakuutuspaperit, joita minulla on tuossa 3:ssa eri kirjekuoressa! Saatiin se koulun oma apuraha (1200 e) jo ja vielä aion hakea Otsakorpi-säätiöltä apurahaa. Sen joudun tekemään vähän jälkikäteen, kun en pystynyt silloin keväällä näiden kaikkien juttujen takia. Mutta on sekin ihan kiva, jos silloin joulukuussa pamahtaisi sitten pari tonnia (?) tilille....  Lisäksi on pitänyt huolehtia rokotuksista ja malarianestolääkityksestä. Itse siis otin lopulta B-hep. (saatiin ilmaseksi koululta), keltakuumeen, lavantaudin ja koleran. (A-hep. mulla onkin jo valmiina) Mistään rokotuksesta ei tullut mitään käden kipeytymistä suurempaa sivuvaikutusta. Tuo kolerarokote on siitä hassu, että se pitää juoda! Toinen osa on vielä juomatta, toinen on jo juotuna. Eikä se maistunut kuin laimealta suolavedeltä! Ja olen myöskin jo ennättänyt syödä tuota surullisenkuuluisaa Lariamia pari tablettia (kerran viikossa aina yksi tbl). Olen kuitenkin onneksi päässyt vähällä. En ole vielä vaipunut psykoosiin tai muuta.  

Meidän täytyy myös suorittaa yksi valmentava verkkokurssi enkuksi ennen lähtöä ja siitä olen jo tehnyt kaikki paitsi 2 tehtävää. Olen myös käynyt KV-toimistolla "puhuttelussa" jossa meille on kyllä hyvin selväksi tehty maan realiteetit ja kaikki riskit. Ja ihan syystäkin. En aio kyllä ottaa mitään riskejä; että jos meitä on käsketty olla liikkumatta siellä pimeällä niin minä aion olla. He vertasivat hyvin tuota Namibiaa, jossa on oltu ja Malawia näin: Namibia on niin kuin Tukholma ja Malawi joku Riikan lähiö.  En tiedä, mitä me sitten tehdään kun harjoittelut on ohitse, eikä meillä ole vielä paluulippujakaan. Kyllä me jouluksi kuitenkin tullaan.

Harjoittelupaikoista ei tiedä tarkemmin, mutta olemme kaupungissa nimeltä Mzuzu (500 km päässä pääkaupungista, johon lennämme!). Olemme Mzuzun yliopiston kampuksella. Meillä on onneksi omat makuuhuoneet, ja yhteiset vessat. Vaikka koko reissu ei tosiaan ole pelkkää aurinkoa, niin tällaiseen maahan olemme silti menossa:

(Kopioitu Googlesta, SORRY)

Tuntuu, että on vielä vaikka kuinka paljon asioita hoidettavana, vaikka niitä hoitaa koko ajan: on esim. uusittava Lariam-resepti ja hankittava jotain tuliaisia sinne. Ajattelin kysäistä koululta, voiko sinne sairaalaan viedä jotain koulun puolesta tai itse.  Ostin tänään uudet kengätkin sinne. Sellaiset vähän vaelluskenkä-tyyppiset, muttei kuitenkaan niin painavat, eikä niissä ole vedenpitoa. Päätin kuitenkin sijoittaa vähän kalliimpiin kenkiin, noi ainakin istuvat mun jalkaan erinomaisesti. Siellä varmaan tulee käveltyä paljon. Tätyy vaan säilyttää niitä jossain monsterinpentuni Iisan hampaiden ulottumattomissa, koska se rakastaa kenkien nyhertelyä.

-Pauliina-