Viimeinen viikonloppuni Malawissa oli taynna ohjelmaa! Meilla oli ensin suunnitelmana olla jarvella 2 yota, mutta paadyimmekin olemaan vain 1 yon. Parempi sekin kuin ei mitaan. :) Olimme perjantain ja lauantain Kande Beachilla, joka on 2 tunnin ajomatkan paassa. Paikka on melko syrjassa, joten siella ei ollut ainakaan meidan aikana sellaista "turistirysaa" niinkuin Nkhatassa on. Menimme sinne kanadalaisten kanssa (pari heista oli matkoillaan ja puuttui). Meilla oli taksikuski, joka vei ja haki. Lahdimme puolilta paivin. Paikka oli todella kaunis! Valkoista hiekkarantaa silman kantamattomiin ja kirkasta vetta, joka oli tosi matalaa. Illalla paasimme juhlistamaan myos Rebecan synttareita hotellin baarialueella. Paikka oli siita hauska, etta vaikka se ei ollutkaan yokerho, niin musiikkien alkaessa soimaan se muuttui yokerhoksi. :D Oli kylla hauskaa. Eika ole viela ennen tuota iltaa tullut baaritiskilla tanssittua. ;) Menimme perjantai-iltana taas youinnille. Taivas oli ehka viela kirkkaampi kuin Nkhatassa silloin. Lauantai kului rannalla ja lahdimme iltapaivalla pois. Lauantai-iltana kavimme samalla porukalla kanadalaisten kanssa intialaisessa ravintolassa syomassa paivallisen, Hot and spicessa kolmannen kerran.

Sunnuntaina meilla olikin sitten vaelluspaiva. Pienoinen "tappovaellus" kun 3 kuukauteen ei ole varsinaisesti urheillut eika lenkkeillyt, mutta suomalaisella sisulla selviaa. Menimme kiipeamaan pienessa ryhmassa vuorelle. Parin ryhman kokeneemman vaeltajan piti tuntea vuoret, mutta vahan toisin kavi. Kiipesimme huipulle kylla, mutta poistulomatkalla hekaan eivat enaa tienneet mista tullaan tai mihin mennaan. Maasto oli aarimmaisen vaikeakulkuista, ei polkuja. Valilla maasto oli suorastaan viidakkoista, hirvean tiheaa metsaa. Liaanit tarttuivat joka paikkaan ja raapivat. Eika meilla tietenkaan ollut vettakaan hirveasti mukana. Olimme todella uupuneita ja keskustelimme mita pitaisi tehda. Otin jopa lahdevetta varmuuden vuoksi pulloon, mutta yksi porukan mies kielsi juomasta sita, koska siita saattaisi saada giardia-infektion. Jotkut joivat sita silti. Oli suorastaan kidutusta kanniskella vetta mukanaan pystymatta juomaan sita. Tyydyinkin vaan kaatamaan sen paalleni. Lopulta loysimme pari paikallista, jotka antoivat meille hanavetta. Olisin maksanut heille siita hyvasta, mutta han ei suostunut ottamaan rahaa. He nayttivat meille polun maantielle. Lopulta olimme jossain Nkhata Bayn ja Mzuzun valilla, ja kavimme matkalla olevassa rest housessa syomassa paivallisen ja jatkoimme autolla takaisin Mzuzuun. Yhden ryhmalaisemme askelmittari naytti etta vaelluksemme oli n. 30 km. Se oli kylla uuvuttavin lenkki ikina. Ihme kylla kukaan ei edes pyortynyt. Olimme vain kaikki hirvean likaisia ja ihan haavoilla. Mina loin alkuvaelluksella paani puunoksaan ja sain parit vahan isommat haavat sinne, ja meidan kaikkien jalat olivat suorastaan hurjan nakoisia. Uuvuttavin matka ikina, mutta selviydyimme! :D Onneksi emme nahneet mitaan vaarallisia elaimia. Kun hain lahteesta vetta pulloon, jouduin ryomimaan oksien alta ja kivien paalta ja silloin NIIN toivoin, ettei paani paalla tai missaan oksilla olisi minkaanlaista kaarmetta tai muutakaan.

Taman viimeisen viikon olemme synnytyssalissa harjottelussa. Veikkaan etta viikko ei todellakaan riita kyseiseen paikkaan! Tarkoitan, etta samalla osastolla on seka synnyttavat ja synnytykset, etta raskaana olevien vuodeosasto. Me keksitymme enemman synnytyksiin. Tama viikko tulee olemaan todella kiireinen, jo matkajarjestelyjen takia. Meidan pitaisi perjantaina aloittaa 2 viikon kotimatka Tansanian ja Kenian kautta Suomeen, joka on viela vahan vaiheessa, mutta suunnitelmia on kylla...

Olkaa karsivallisia!