Suoraan sanoen vahan ottaa paahan. Kirjoitin vaikka kuinka pitkan tekstin jo, ja havitin sen vahingossa kun painoin jotain nappulaa. ARGH. En ehka jaksa sepostaa enaa kaikkea niin yksityiskohtaisesti tahan.

Bussimatka takaisin Mzuzuun oli taas ihan yhta hirvea kuin viimeksikin, kun ei mennyt parempaa bussia. Odottelimme bussin lahtoa 2.5 tuntia meille annetusta lahtoajasta ja kesken matkan bussimme hyytyi taas jonkun moottorivian takia, ja korjaus kesti. Ja bussi oli tietysti ihan tapotaynna. No, onneksi paasimme talla kertaa edes Mzuzuun asti. Nyt olemmekin olleet koko viikonlopun sairaalalla, yhteensa ensiavussa tulee nyt 7 paivan putki, mutta sen jaksaa, kun on mukava paikka ja odottaa tulevaa viikonloppua... ;) Voisin kylla olla viela kauemminkin, silla ensiavun laakarit ovat tosi mukavia ja opettavat mielellaan ja antavat tehda paljon asioita. Yksi laakari kerran kysyi, olenko puhkaissut paiseita. Sanoin, etta en, koska Suomessa sen tekevat laakarit. Se laaakari oli silleen, etta "Ei se mitaan, tee silti". Han kertoi vain, mita pitaa tehda ja lahti itse lounaalle. Potilas ei puhunut sanaakaan englantia, joten piti viela hakea joku tulkki jostain. Meille ei opeteta edes koulussa mitaan puuduttamista, eli ihon SISAAN pistamista, mutta nytpa on tullut sekin koettua. Siksi valilla taalla tyoskentely on kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta kylla taalla oppii paljon, jos on vain halukas oppimaan ja tekemaan. Olemme myos nahneet hatatapauksia, esim. lauantaina oli tapahtunut liikenneonnettomuus, jolloin poli oli suorastaan kaaoottinen. Potilaita oli joka paikassa ja kaikki tarvivat jotain: kanyylia, tippaa, ompelua, laakaria, rontgenkuvaa... Ja pahinta oli se, ettei meilla vaikuttanut olevan minkaanlaista tyonjakoa. Kaikki vain tekivat kaikkea ja sinkoilivat paikasta toiseen, eika tiennyt yhtaan mita pitaisi tehda oikeasti. Lopulta polille tuotiin viela samasta onnettomuudesta kaksi vainajaa. Aihe on tietysti vakava ja surullinen, mutta samalla aika koominen. Meita ehka vahan hymyilytti, kun naimme vainajakuljetuksen. 2 vainajaa oli suurinpiirtein paallekain tilataxin takakontissa! Valilla on kylla hirvean paljon omillaan toissa ja taytyy olla tosi itsenainen ja tyoskennella sellaisella "Do what you can" -asenteella..

Lauantai-ilta meni mukavasti hoitsuseurassa. ;) Nimittain kerroin varmaan jo lastenosastolla ollessamme, etta osaston vastaava hoitaja ja ohjaajamme, nimelta Chimbatata, oli tosi ihana ja kiinnostunut meista. Nyt vasta kavimme hanen luonaan. Olemme nahneet hanta sairaalalla ja han kutsui meidat. Olimme juuri tulleet lauantaina kotiin vahan myohassa, kunnes han pamahti pihaamme autollaan ja haki meidat. Hanen 4-v poikansa oli aluksi ujo, mutta rohkaistui siita leikkimaan kanssani "Koske nenaan/mahaan/selkaan" -leikkia.. ja lopulta monki sylissani. Chimabatata naytti meille haakuviansa ja vauvakirjan ja teki meille tosi hyvaa ruokaa, kanaa, riisia ja ihanaa peruna-porkkana-majoneesisalaattia.

Sunnuntaina meilla oli puolestaan vieras, nimittain Constance (yksi opiskelijakaverimme leikkurista). Hanella oli juuri koekausi loppunut. Istuimme sohvalla, juttelimme ja katsoimme telkkaria. Itse asiassa ensimmainen kerta, kun edes katsoin koskaan telkkariamme.

Niin se vain lahto lahenee taalta Malawista.. Ihan uskomatonta, mutta totta, etta meilla on enaa vain yksi ainoa viikonloppu taalla Malawissa! 2 paivaa siis polilla viela ja vika viikko synnytysosastolla. Nyt kun lahto lahenee, olen viime aikana alkanut hirveasti nahda kaikenlaisia sekoja Suomi-unia. Olen nahnyt sellaista unta, etta menen kotiin ja suihkuun ja olen ihan ihmeissani, kun vetta tulee, ja olen nahnyt unia, joissa esittelen valokuviani ja kaikenlaista muuta sekoa... :D