...ja elamaan nyt Mombasa vain jaa. Kuuman, kostean, mina tunsin Mombasan ja meren, taivaan Afrikan..."

5 paivaa vietetty legendaarisessa Mombasassa. Onnistuimme onneksi loytamaan Moshista yhden ainokaisen bussin, joka kulkee suoraan Mombasaan. Bussiyhtio oli joku islamilainen, mutta ei se mitaan. Tie Mombasaan oli todella huono, kuoppainen ja mutainen hiekkatie, joten ei ihme, ettei suoria yhteyksia kauheasti ole. Olimme lauantai-iltana jo perilla. Vietimme pari yota kuumassa teltassamme paikassa nimelta Mombasa backpackers, joka on meren rannan lahettyvilla, mutta sitten jouduimme siirtymaan sisatiloihin kun muurahaiset hyokkasivat sisalle ja niita alkoi kuhista joka paikassa. Merenranta on aika lahella. Olemme siella olleet muutamana paivana. Hiekka on viela pehmeampaa ja hienompaa kuin Sansibarilla, mika tarkoittaa myos sita etta se takertuu ihan joka paikkaan. Muuten ranta on ihan kiva, mutta levaa ym. vesikasvillisuutta on tosi paljon.. Ainut arsyttava asia ovat oikeastaan ns. "beach boyt" jotka tulevat tarjoilemaan meille vahan kaikenlaisia palveluja alkaen hieronnasta ja paattyen kuutamokavelyihin... Krhm. Ja niissa arsyttavinta on ehka se, etta he ovat kamalan sitkeita eivatka meinaa luovuttaa millaan.

Yhtena paivana kiertelimme Mombasan keskustassa, jossa kavimme katsomassa Fort Jesuksen, joka on portugalilaisten muinoin rakentama linnoitus. Oli oikeasti hieno ja paljon mielenkiintoisempi kuin milta kuulostaa! :D Kaytiin myos totta kai kuvaamassa Mombasan maamerkki, joka loytyy Googlesta ja Wikipediasta. Nimittain valkoiset norsun syoksyhampaat, jotka kaartuvat Moi Avenuen ylle. Kaveltiin myos vanhassa kaupungissa, joka vahan muistutti ehka Sansibaria.

Reppureissaus on toisaalta hirvean uuvuttavaa ja raskasta, mutta toisaalta tosi antoisaa. Aina on muita valkoisia ihmisia, joiden kanssa voi lyottaytya yhteen. Esim. tanne tullessa tapasimme Moshissa pari australialaista, joiden kanssa matka sujui helpommin. Muuten, rajan ylitys meni muuten hyvin, mita nyt laukkuja haluttiin vahan tutkia, mutta siitakin selvisi helposti. Ja nyt kun vaihdoimme ns.dormiin eli jaettuun huoneeseen, tutustuimme yhteen saksalaiseen tyttoon jonka kanssa kavimme eilen ravintolassa ja tanaan olimme hanen kanssa myos rannalla.

Rannalla oli yksi naiskauppias joka myi puukoristeita ja maalauksia. Ostimme hanelta kerran maalauksia, ja tuli puhetta, etta han haluaisi vaatteita. Hanella on tytto ja han sanoi, etta jos meilla on jotain vaatteita, mita voisi antaa pois, niin han voisi vaihtaa johonkin tuotteeseensa. Niinpa tyhjensin rinkkaani vaatteista ja Sari teki samoin, ja veimme ne tanaan naiselle. Han antoi meille isot puuelaimet vaihdossa. Eivat olleet todellakaan edes mitaan hirvean hienoja ja parhaita vaatteitamme, mutta nainen vaikutti iloiselta. Mikas siina. Olisin voinut lahjottaa vaikka kaikki vaatteeni paikallisille, jos reissua ei olisi viela viikkoa jaljella.

Tana vuonna tuli muuten ensimmainen itsenaisyyspaivakin vietettya jossain muualla kuin koti-Suomessa. Ei kylla tuntunut yhtaan silta, etta olisi mikaan itsenaisyyspaiva - taalla on ihan liian kuuma ja trooppista - mutta itsenaisyyspaivan ilta yllatti kylla ihan taydellisesti! Olimme nimittain aikeissa menna yhden hienomman hotellin ravintolaan illalliselle. Ravintolan nimi oli Bahari Beach hotel. Yllattaen hotellissa tormasimmekin joukkoon suomalaisia! He olivat kalastusporukka, pari naista ja miehia (noin 40-60-v). He tulivat itse asiassa ensin esittaytymaan meille sanoin "Ette te voi olla tosiaan suomalaisia?". :D Se oli nimittain niin yllattavaa. He kutsuivat meidat joukkoonsa ja oli kylla ikimuistoisin itsenaisyyspaiva ikina! He soivat hummeria ja mina pihvia, ja he tilasivat poytaan viineja ja tarjosivat meille juomia eli tuli halvaksi ilta.. :D Heilla oli suomenliput mukana ja tietokone, josta tuli Finlandia-hymnia. Oli kylla niin hienoa, omalla laillaan ajatella Suomea ja kohdata juuri sina iltana muita suomalaisia toisella puolen maapalloa. Heidan kanssaan oli tosi hauskaa juoruta vaikka kuinka kauan! Yksi mies haki mua jopa tanssimaan. Mutta uskokaa tai alkaa - oli NIIN outoa puhua suomea!! Olen tottunut puhumaan tietysti Sarin kanssa koko ajan, mutta puhuminen jonkun muun kanssa oli niin outoa! Oli myos niin outoa VAROA koko ajan puheitaan, ettei paastele sammakoita suustaan, kun muutkin ymmartavat. Voin vain kuvitella, etta sitten vasta onkin outoa, kun menee Suomeen ja kaiken voi hoitaa siis ihan SUOMEKSI.

Eilen olimmekin sitten sukeltamassa. Nyt on sukellettu seka Mombasassa etta Sansibarilla. :) Eilen oli taas tosi hienot sukellukset. No okei, eka sukellus meni taas vahan huonommin samasta syysta kuin viimeksi (maski vuoti), mutta toinen oli tosi ihana! Toinen sukellus oli matalissa vesissa, vain 14 metrissa koralliriutan paalla, mutta oli upeita maisemia! Ihan kuin olisi ollut taas jossain akvaariossa. Naimme kaksi pienta haitakin jopa! Ne oli kylla ihan hain nakoisia, mutta vaan haita minikoossa. Nahtiin myos pari merikilpikonnaa. Ne on aika isoja. Yksi oli tosi suloinen kun se vaan katteli meita kiven alta, ja ui sitten lopulta esiinkin ihan kokonaan. Mua harmittaa aika paljon, ettei mulla ole sellaista vedenalaista kamerakoteloa kameraani.. :( Niin hienoja kuvia olisi saanut. Ja vaikka kuinka yrittaa tallentaa mieleensa mahdollisimman paljon, niin ei sita silti enaa kaikkia varikkaita kaloja muista niin hyvin. :(

Lahdemme tana iltana klo 21 yobussilla Mombasasta Nairobiin. Nyt onkin ihan viimeiset hetket koko reissusta kasilla. Meilla on 4 paivan safari, joka alkaa huomenna. Kaymme safarilla Lake Nakurun kansallispuistossa seka Masai Marassa.

Olen kylla niin onnellinen, kun paasen kotiin jouluksi, mutta silti tuntuu, etta tanne Afrikkaan jaa jotenkin pala sydanta nain kliseisesti sanottuna. On juttuja joita ei kaipaa ja juttuja jotka haluaisi vieda mukanaan Suomeen. Jotenkin on herannyt sellainen tunne, etta haluaisi palata viela joskus uudestaan samoissa merkeissa esim. vapaaehtoistyohon. Mikaan taalla tai talla reissulla ei ole ollut helppoa, vaan pain vastoin hyvinkin haastavaa ja raskasta. Silti on toisaalta ollut niin hienoa. Vaikka olimme Malawissakin vain opiskelijoita, niin silti tuntuu, etta teki jotain hyvaa kun oli siella. Tuntuu hienolta, etta myos kaikki muut ovat kokeneet sen niin. :)